Lähiruokaa Kolehmaisen tilalta
TEKSTI: KRISTIINA TUIKKALA KUVAT: ESA MELAMETSÄ
Maanviljelijä Kai Kolehmainen murtaa myyttiä viljelijästä, joka katsoo pahasti kysyttäessä hehtaareja.
– Noin 350 hehtaaria omaa ja vuokrattua, niistä 35-40 hehtaaria perunalla, paljastetaan hangoittelematta.
Myytti sukutilaa ties kuinka monennessa polvessa viljelevästä maajussista kolahtaa niin ikään romukoppaan. Kolehmainen osti aikoinaan tilan armeijasta päästyään ja siirtyi juuriltaan kotitilalta Oulun puolesta Ruukin Paavolaan eli nykyisen Siikajoen alueelle. Toinen polvi on jo hyvässä alussa kasvamassa tilanpitäjiksi. Riitta-Marian ja Kain neljä alakouluikäistä lasta auttelevat kykynsä mukaan talon töissä, milloin pussittaen perunoita, milloin taas istutustöissä.
Maatila Kolehmainen Oy:n neljästä tukijalasta kaksi lepää kauppoihin myytävän ruokaperunan ja elintarviketeollisuudelle menevän perunan varassa. Peltopinta-alasta suurin osa on kuitenkin gluteenittoman kauran tuotannossa. Puhdaskaura myydään Kinnusen Myllylle edelleen gluteenittomien tuotteiden jalostukseen. Kolmas tukijalka löytyy metsänhoidosta, jonka merkitystä Kolehmainen kuvaa lähinnä työllistäväksi.
– Talous on tarkkaa, laskukonetta on osattava käyttää. Kotitalouksille peruna myydään kauppojen kautta ilman suuria keskusliikkeitä aina Kemiä ja Torniota myöten. Suurten keskusliikkeiden Kolehmainen kritisoi olevan liian määräävässä asemassa alkutuotantoon nähden. 5-10 senttiä lisää viljelijähintaa parantaisi jo tilannetta.
– Ostaja määrittelee hinnan, hämmästelee Kolehmainen tilannetta, jossa tavallisesti on myyjän markkinat. Sopimusviljely Pohjolan Perunalle on vahvistunut tuoden turvaa. Sen tuotantolaitos Vihannissa vain runsaan 10 kilometrin päässä tilalta antaa merkittävää kuljetusetua. Kai Kolehmainen iloitsee perunan arvostuksen nousemisesta, mitä osaltaan on edesauttanut tuotekehittely. Kiireiseen arkeen on perunasosetta mikroannoksina, lohkoperunoita tai ranskanperunoita. Varsinaisen perunan kulutuksen viljelijä tietää laskeneen.
– Ympäristöystävällistä lähiruokaa parhaimmillaan, vertaa Kolehmainen kaukomailta tuotuun riisiin.
Talvi on ollut poikkeuksellinen myös Paavolassa. Kai Kolehmainen toteaa, että ilmojen kanssa on vain tultava toimeen, mutta aivan aseeton ei viljelijäkään ole ilmaston ääriolosuhteiden kanssa. Maanparannus on yksi keino, johon Kolehmainen luottaa. Mitä paremmassa kunnossa maa on sitä paremmin kasvit menestyvät. Maa ei köyhdy, kun vuoroin viljellään apilaa ja vuoroin perunaa. Kuivien kesien varalle on säätösalaojitus, jolla voidaan säädellä pellon alapuolista kosteutta. Viljelijän on kuitenkin oltava tarkkana, etteivät pellot tulvi sadekesänä. Kuivana kesänä taas sadetetaan.
– Sään seuraamistahan tämä on. Elämisessä ilmastonmuutoksen kanssa tärkeää on kehittää myös perunalajikkeita ja käyttää korkealaatuista siemenperunaa.
– Mikä nyt enää on normaalia, kysyy Kolehmainen ääri-ilmiöiden vaihdellessa. Jos joku vielä kuvittelee, että viljelijä kiitää vain keväästä syksyyn ja talvella lepää laakereilla, niin hän joutuu pettymään. Vuoden kierto on selkeä, olosuhteet vain vaihtelevat vuosittain.
Juuri nyt on leppoisampaa, mutta suunnitellaan jo tulevaa ja tilataan siemenperunaa. Omat siemenperunatkin on tarkistettu. Siinä sivussa pussitetaan kauppoihin vietäviksi eri perunalajikkeita, joita Kolehmaisen tilalta löytyy kymmenen Puikulasta Yazzyyn ja Rosamundaan. Pohjolan Peruna tarvitsee myös raaka-aineitta, jota kuljetetaan omilla traktoreilla.
Kun kelit lämpiävät, siirrytään peltotöihin. Riippuen lajikkeesta peruna istutetaan huhti-toukokuussa. Lannoituksessa Kolehmainen on siirtynyt uuteen systeemiin, jonka mukaan keväällä lannoitetaan vain kaksi kolmasosaa aiemmista määristä. Vain tarvittaessa lisätään typpeä sisältävää lannoitetta. Näin saadaan maan typpikuormitusta vähäisemmäksi. Torjunta-aineiden käyttöä kasvukaudella viljelijä luonnehtii välttämättömiksi sadon saamiseksi, mutta Suomessa torjunta-aineiden pitoisuudet ovat murto-osa Keski- ja Etelä-Euroopan tasoista.
Kesä-heinäkuussa nostetaan ensimmäiset kesäperunat ja talviperuna nostetaan syyskuussa.
– Noin puoli miljoonaa kiloa, laskee Kolehmainen peltojensa perunasadon. Limittäin perunannoston kanssa puidaan myös kaura. Toukokuusta syyskuulle Kai Kolehmainen laskee tehtävän todella pitkää päivää.
– Pakkohan tässä on olla positiivisella mielellä, kun on kehitetty tätä tuleville sukupolville, mutta ei tämä ole vain meidän käsissä.
